Retkikohteet Tunturi-Lapissa: Opas ja Vinkkejä

Tässä Retkimurmelin ensimmäinen blogipostaus. Artikkeli käsittelee yleisellä tasolla muutamin esimerkein Tunturi-lapin suosittuja ja vähän harvinaisempia retki- ja vaelluskohteita jonne voi suunnata omatoimisesti tai oppaan kanssa.

Aakenustunturi, tuo pitkän hevosenkengän muotoinen tunturi, tarjoaa retkeilijälle luonnonrauhaa, josta etelän vilinässä voi vain haaveilla. Pitkät polut, jotka kiertävät tunturia ja sen erämaista luontoa, tarjoavat niin kosteita metsäreittejä kuin kivikkoisia nousuja ja laskuja – jotka tosin saattavat muistuttaa sateiden jälkeen enemmän vesiliukumäkiä kuin polkua. Aakenustunturin kierros (usein puhutaan myös Moloslaen kierroksesta) alkaa useimmiten Totovaaran tai Pyhäjärven pysäköintialueelta. Hyvän sään kohdalle osuessa Moloslaki tarjoaa upeat näkymät aina Leville, Ylläkselle, Pallakselle ja Aakenuksen länsipäädyn Pallilaelle. Matkalla kannattaa piipahtaa vuonna 2021 valmistuneella Aakenustuvalla, joka lämpenee nopeasti ja tarjoaa mukavan suojan vaikkapa syksyn kylmissä olosuhteissa.

Moloslaen kierros (kesäreitti) on pituudeltaan n. 11,4km ja koostuu sekä avotunturin helppokulkuisesta maastosta, että kivikkoisista polkuosuuksista joten aikaa kannattaa varata 4-5 tuntia. Kierroksen pohjoispuolella on Luftwaffen Junkers JU 52:n koneen hylky, joka toisen maailmansodan aikaan eksyi lumipyryssä ja iskeytyi Moloslaen rinteeseen. Hylyn rippeet ovat nähtävillä maastossa.

Talvella Moloslaelle pääsee suksilla ja maalis-huhtikuu onkin upeaa aikaa käydä siellä. Alkumatkasta hiihdellään latua pitkin, mutta se ilo ei kestä kauaa ja kipuaminen ylös Moloslaelle voi olla raskas. Jos käy hyvä tuuri, niin tuore huoltokelkan jälki saattaa olla näkyvissä ja sitä pitkin on helppoa hiihtää. Muussa tapauksessa täytyy osata lukea karttaa ja maastoa sillä kesäreitin viitat eivät välttämättä ole näkyvissä. Takaisin alaspäin tulo vaatiikin sitten jo hivenen laskutaitoa, sillä vauhti voi kiihtyä paikoin kovaksikin. Paikkaa voikin suositella erämaan rauhaa etsiville vapaalaskijoille. Moloslaen ja Pallilaen välissä on Vaulokuru, joka tarjoaa lyhyen mutta hauskan laskupätkän. Oppaan kanssa tämäkin vapaalaskuseikkailu on mahdollista.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on vaelluskohteiden aatelia. Sen tunturit ja metsät houkuttelevat kaiken tasoisia vaeltajia. Tästä alueesta pystyisi kirjoittamaan useita sivuja blogia, mutta raapaistaan nyt hiukan pintaa. Jos haluat operoida päiväretken autolta käsin, Ylläksen polku vie sinut lähes 720 metrin korkeuteen Ylläsjärveltä, tarjoten huikeita maisemia matkan varrella ja Pallas hotellin pihasta tavoittaa Taivaskeron huipun helppoa polkua pitkin. Helpompia reittejä kaipaaville löytyy mukavia perheystävällisiä polkuja, kuten Aurinkotuvalle vievä polku, joka on vain parin kilometrin mittainen ja sopiva myös perheen pienimmille.

Kansallispuiston pohjoisemmassa osassa on kuuluisa 50km mittainen Hetta-Pallas vaellusreitti, jonka kovakuntoisimmat polkujuoksijat taivaltavat päivässä, mutta rennosti ottamalla siellä voi viipyä helposti 3-4 päivää. Yksin tällä reitillä ei todennäköisesti tarvitse kulkea, sillä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa käy vuosittain yli 500 000 kävijää, joista Hetta-Pallas vaellusreitin kävelee n. 12 000 kulkijaa. Autiotupia tällä reitillä on Pyhäkeron, Sioskurun, Pahakurun, Hannukurun ja Nammalakurun autiotuvat.

Suosituimpia ajankohtia ovat elo-syyskuu jolloin lentävät verenimijät ovat jo vähentyneet ja ruskaa alkaa esiintymään. Vielä lokakuussakin saattaa hyviä sääikkuinoita, mutta tuolloin täytyy jo varautua kylmään ja jopa lumisateisiin. Ruuhkaisimpina aikoina autiotuvat saattavat olla täynnä muita kulkijoita ja teltta onkin omaa tilaa arvostavalle oiva ratkaisu.

Kansallispuisto on myös talviaikaan sekä vapaalaskijoiden, että hiihtovaeltajien suosiossa. Varsinkin Pallaksen tuntureiden runsas autiotupaverkoston suoma turva suosii ahkioiden kanssa hiihtäviä vaeltajia ja alueella voikin viettää useita päiviä hiihdelleen autiotuvalta toiselle. Vapaalaskijat sen sijaan suosivat usein päiväretkiä kansallispuiston lukuisille rinteille. Sieltä löytyy niin vaativia, jyrkkiä seiniä laskettavaksi kuin myös loivempia rinteitä nautiskelijoille. Talviolosuihteissa liikkuessa kannattaa kuitenkin muistaa turvallisuus, alueella tapahtuu lumivyöryjä joka talvi ja sellainen voi sattua niin vapaalaskijan kuin hiihtovaeltajankin kohdalle.

Käsivarren erämaa-alue on vaelluskohteiden todellinen kuningas – rehellinen erämaa, jossa vaeltaja kohtaa luonnon sellaisena kuin se on ja siellä on tilaa hengittää. Käsivarren erämaa-alue on tunnettu karuista tuntureista ja laajoista, koskemattomista maisemista, jotka saavat arjen huolet unohtumaan. Tänne kannattaa valmistautua huollellisesti, sillä säätila voi äkisti muuttua, kesälläkin. Suosituimpia kohteita ovat Halti, Suomen korkein kohta, jonka saavuttaminen vaatii huolellista suunnittelua, seikkailumieltä ja 110km (Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi) patikointia ja Kilpisjärven Saana joka on helppoa huiputtaa autolta käsin.

Kilpisjärven kylältä aloittava vapaalaskija voi pistää skinit pohjaan jo edellisiltana ja suunnata skinnaten lähimaastoihin, mutta pidemmälle takamaastoihin mielivän kannattaa varautua kelkkakyytiin. Käsivarren erämaa-alueella moottorikelkkailu on sallittu vain Metsähallituksen moottorikelkkauralla ja se on maksullista. Alueen monimuotoinen luonto sekä saamelaisten kulttuurinen perinne asettavat tarkat rajoitukset moottorikelkkailulle, ja alueen käyttöä seurataan säännöllisesti, jotta tasapaino luontaisen elinkeinon, luonnonsuojelun ja matkailun välillä säilyisi.

Lisäksi suurin osa erämaa-alueesta kuuluu Käsivarren paliskunnan poronhoitoalueeseen, joten porojen laidunrauha on otettava huomioon kelkkailureittejä käytettäessä. Lisätietoja reiteistä ja lupamaksuista löytyy Metsähallituksen verkkosivuilta, jossa voi tarkastella karttoja ajoreiteistä ja muita maastoajoon liittyviä sääntöjä. Kun pakolliset lupa-asiat on saatu järjestymään ja kelkkakyydillä on päästy mieluisan tunturin lähelle, voi vapaalasku olla erittäin nautinnollista eikä muita laskijoita välttämättä näe ollenkaan.

Hiihtovaeltajalle alueella on muutamia autio- ja varaustupia yöpymiseen ja niiden olemassaoloa kannattaakin hyödyntää, sillä käsivarren erämaa-alueen säätilat voivat muuttua äkisti huonompaan suuntaan ja huonon kelin sattuessa autiotuvan lämpö nostaa elämänlaatua huomattavasti.

Pöyrisjärven erämaa-alue on yksi vähemmän tunnettuja kohteita, mikä tekee siitä todellisen aarteen niille, jotka etsivät rauhaa. Laajat suoalueet ja tunturimaisemat tarjoavat erämaan rauhaa ilman turistien paljoutta. Alue on erityisen tunnettu hiekkadyyneistään ja ainutlaatuisista pohjoisista maisemistaan. Täällä vaeltaja kohtaa usein vain tuulen ja omat ajatuksensa, mikä tekee alueesta täydellisen paikan niille, jotka haluavat irtautua täysin kaikesta. Alueen runsaat kalavedet houkuttelevat kalastajia ja upeaa kangasmaisemaa halkova mönkijäura maastopyöräilijöitä.

Pöyrisjärven erämaa-alue tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet erämaakalastukseen, erityisesti harjuksen ja siian ystäville. Itse Pöyrisjärvi on tunnettu siioistaan ja siikakantoja esiintyy myös Pöyrisjoessa, joka houkuttelee perho- ja viehekalastajia. Alueella on myös haukea, ahventa ja taimenta ja pilkkiminen järvellä on yleisesti sallittua ilman erityislupia, mutta viehekalastus vaatii kalastonhoitomaksun sekä erillisen Metsähallituksen kalastusluvan (esim. lupa 1402 Karesuvanto-Hetta) tai Pöyrisjoen erityisluvan. Virtaavissa vesissä onkiminen ja pilkkiminen on kielletty, joten sääntöihin ja rajoituksiin on hyvä perehtyä huolellisesti etukäteen

Pöyrisjärven erämaa-alueella ei ole maastoon merkittyjä pyöräilyreittejä, mutta sähköisillä kartoilla näkyvät maastopyöräilyyn sopivat urat ja oma suunnistustaito on tarpeen. Paikallisten ja poromiesten käyttämiä polkuja voi hyödyntää sekä vaellukseen että pyöräilyyn. Reitit vaihtelevat helppokulkuisista haastaviin, ja niiden vaikeusasteet saattavat vaihdella merkittävästi. Erämaan reitit sijaitsevat kaukana asutuksesta, ja laajat alueet ovat matkapuhelinverkon ulkopuolella. Siksi maastopyöräilijöiden on tärkeää varustautua huolella jopa lyhyille retkille.

Fatbike-pyöräilijöiden keskuudessa suosiota kasvattanut Pöyrisjärvi tarjoaa erikoisia hiekkadyyneistä muodostuvia maisemia, joita on verrattu jopa Afrikan savanneihin. Näkkälän kylästä kulkee mönkijäura Pöyrisjärven tuvalle, ja reitti erottuu selvästi maastosta, vaikka sitä ei olekaan merkitty. Jos et ole aiemmin kokeillut pyörävaellusta, Näkkälä-Pöyrisjärvi reitti (16km) on erinomainen reitti pyörävaelluksen kokeiluun ja tämä onkin omatoimiselle kokeilijalle mainio kokeilu, mutta sopii myös oppaan kanssa pyöräiltäväksi.

Mönkijäuria löytyy myös muilta erämaa-alueilta, ja ne soveltuvat hyvin maastopyöräilyyn. On tärkeää ottaa huomioon myös turvallisuus: varaa mukaasi riittävästi vaatetta ja eväitä, sillä sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti, ja matkalla saattaa ilmetä odottamattomia viivästyksiä. Erämaareitit ovat poronhoitajien käytössä ja johtavat usein kesämerkityspaikoille. Olethan huomaavainen alueella liikkuessasi, ettet häiritse poronhoitotöitä, ja muista aina sulkea poroaitojen portit perässäsi.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Levi! Levin lähialueet ovat erinomainen valinta lyhyemmille retkille, varsinkin jos haluat päästä nopeasti tunturimaisemiin ilman, että joudut kävelemään päiväkausia. Levin ympäristössä on useita hyvin merkittyjä reittejä, jotka sopivat kaiken tasoisille kulkijoille. Esimerkiksi Kätkätunturilla voit haastaa itseäsi kiipeämällä ylös jyrkkiä kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja. Tauon voi pitää tunturin laella sijaitsevalla laavulla josta avautuu kauniit maisemat Levin suuntaan.

Bilekansa voi huokailla edellisiltaisia höyryjä helpolla Immeljärven kierroksella, missä kaupunkiolosuhteisiin tottuneelle tallaajalle yhdistyvät asfaltti ja helppokulkuinen polku. Tauon voi pitää Korkeaniemen laavulla josta varsinkin syksyaikaan avautuu upea näkymä Immeljärvelle ja joka sopii myös lapsiperheille sillä autolla pääsee lähelle. Kota on tavoitettavissa myös talvella ja paukkupakkasilla onkin kiva viettää aikaa tulistellen sisällä kodassa.

Levi on monipuolinen maastopyöräilykohde, jossa on ympärivuotisia reittejä niin aloitteleville kuin kokeneille pyöräilijöille. Talvipyöräreitit kulkevat upeissa lumisisissa Lapin metsissä, ja keskikesällä yöttömän yön valo sekä syksyllä ruskan sävyt luovat maastopyöräilylle ainutlaatuisen tunnelman. E-fatbiket voit vuokrata esimerkiksi HILL Ski Rentistä eturinteen juurelta.

Levin ympäristössä pyöräilijät voivat myös suunnata laajemmille maastopyöräilyreitille, kuten esimerkiksi reitille Leviltä Ylläkselle. Suuri osa reiteistä on yhteiskäyttöreittejä, joissa liikkuu sekä kävelijöitä että pyöräilijöitä, ja reiteillä noudatetaan maastopyöräilijän etikettiä. Levi sopii hyvin sekä rentoon retkipyöräilyyn että teknisempiä haasteita hakeville pyöräilijöille, jotka voivat nauttia maisemista ja luonnon rauhasta sesonkien mukaisesti ympäri vuoden.

Jos et ole vielä kokeillut skinnaamista ja vapaalaskua, niin Levillä se on helppoa. Vuokraa välineet Hill Ski Rentistä ja varaa opas joka neuvoo sinut ja ryhmäsi skinnauksen ja vapaalaskun saloihin. Ja hei, jos olet jo kokenut vapaalaskija, muttet ole kokeillut vielä vapaalaskua pimeässä tehokkaan otsalampun kanssa, on otsalamppurando kokeilemisen arvoinen juttu! Retkimurmelilta löytyy muutama tehokas, juuri tähän käyttöön soveltuva otsalamppu lainattavaksi.

Mikset kokeilisi suppailua! SUP-lautailu Levijärvellä, Immeljärvellä tai Ounasjoella tarjoaa rauhoittavan tavan kokea Tunturi-Lapin ainutlaatuiset vesistöt ja ympäröivät maisemat. Levijärven ja Immeljärven tyynillä, kirkkailla vesillä voi nauttia rauhallisesta suppailusta keskiyön auringossa tai ruskan värjäämässä maisemassa.

Ja bonuksena, retken jälkeen voit pulahtaa Levin kylpylään, jos haluat yhdistää luontoelämyksen pieneen luksukseen enkä malta jättää mainitsematta alueen lukuisia ravintoloita joista varmasti löytyy jokaiselle mieluinen valinta.

Ja tässä oli Retkimurmelin ensimmäinen blogipostaus! Jos kaipaat juuri sinulle räätälöityä vaellusta tai päiväretkeä, niin Retkimurmeliin saat yhteyden helpoiten yhteydenottolomakkeen kautta tai sähköpostilla (info@adventuremarmot.fi) ja tokihan myös puhelin tavoittaa.